Synnytystarina: Ammesynnytys ilman kivunlievitystä

Kirjoittelin synnytystoiveista postausta maaliskuussa. Postauksessa kerroin lähteväni avoimin mielin synnyttämään ja listasin toiveissa muunmuassa kivunlievityksestä. Huhtikuun loppu puolella näin kuitenkin unta synnytyksestä. Kirjoitin unesta instagram tililleni ja tässä pieni ote kirjoittamastani tekstistä "Viime yön unessa synnytys eteni nopeasti ja synnytin ilman kivunlievitystä. Kokemus oli ihana ja voimaannuttava. Unen lopuksi syliini nostettiin pieni tummahiuksinen poika." Palataan nyt hetkeksi ajassa taaksepäin, näihin toukokuisiin tunnelmiin.

12.5.2020 jouduin kiireellisesti neuvolasta synnytyspäivystykseen, nopeasti edenneen raskausmyrkytyksen vuoksi. Neuvolassa mitatut proteiinit oli pissassa +++, sekä verenpaineet 180/118. Olin meinannut oksentaa aamulla kotona ennen neuvolaa. Aavistin lähdön tulevan jo ennen neuvolakäyntiä, sillä paineet olivat jo kotona olleet selvästi koholla. Neuvolan terveydenhoitajani otti välittömästi yhteyttä synnytyspäivystykseen ja minun käskettiin tulla sinne, niin pian kuin mahdollista. Soitin miehen töistä kotiin, ajamaan minut synnärille. Siispä odin kautta sairaalakassi mukaan ja lapset hoitoon isosiskoni luo. Matkalla oli kuitenkin poikettava vielä eväsostoksilla s-marketissa, sillä koronarajoitukset toivat oman mausteensa tulevalle reissulle. Mies jätti minut synnytysvastaanoton pihaan ja lähti kotiin odottelemaan tulevia tapahtumia. Koronarajoitusten ollessa voimassa mies sai tulla mukaan synnytykseen vasta, kun tulisin siirtymään synnytyssaliin.



Synnytysvastaanotolle saapuessani minut vastaanotti kätilö ja minut laitettiin käyrille makaamaan. Sain tässä vaiheessa myös verenpainelääkettä ja verikokeita otettiin. Makasin käyrillä noin puolisen tuntia, jonka jälkeen minut käskettiin aulaan odottamaan lääkärille pääsyä. Noin kello 14:00 pääsin lääkärin vastaanotolle. Minut tutkittiin ja lääkäri kertoi, että synnytys tultaisiin käynnistämään nyt. Ballonki asennettiin hieman ennen kello 14.00 ja tämän jälkeen pääsin osastolle lepäämään. Mies Ballonki lähti tuomaan mukavasti supistuksia ja niitä piirtyi mukavasti myös käyrille. Kello 18.00 ballonki lähti vetämällä pois. Ballonkin lähtemisen jälkeen supistusvälit kuitenkin hiljalleen pitenivät ja kivut katosivat. Kello 20.00 tulimme kätilön kanssa tulokseen, että annetaan mieto annos cytoteciä synnytystä vauhdittamaan. Koska taustalla on hätäsectio ei synnytystä voinut avittaa käyntiin kovin rajusti. Cytotecin saamisen jälkeen, mitään ei tapahtunut pariin tuntiin. Laitoin miehelle jo viestiä, että tuskin mitään tapahtuu illan/yön aikana. 



Kello 22.00 kysyin kätilöltä lupaa käydä suihkussa. Kerkesin riisua vaatteet, mahassa tuntui napsahdus ja lapsivettä alkoi tihkua lattialle. Suihkussa tunsin myös muutaman supistuksen. Ilmoitin vesien menosta kätilölle ja laitoin miehelle viestiä, että ehkä tässä tapahtuukin jotain. Tässä vaiheessa kerkesin vielä napata mahaselfien vessan peilin kautta. Sillä tiesin, että se on menoa nyt ja kohta tuo ihana vauvamaha olisi historiaa. Kätilö tuli laittamaan minut käyrille. Aluksi supistusväli oli 10minuuttia, mutta loppua kohden supistuksia alkoi piirtyä jo 4-5 minuutin välein. Keskusteltiin kätilön kanssa kivunlievityksestä ja kerroin pärjääväni lämpöpusseilla sekä jumppapallolla. Kerroin, että olen miettinyt lääkkeetöntä synnytystä. Olin tehnyt ennen synnytystä muutaman synnytysmusiikkilistan Spotifyhin ja musiikin tahtiin heijasin itseäni jumppapallolla. Supistukset alkoivat hiljalleen voimistua ja supistuslaskurin sanoessa "lähde sairaalaan" pyysin kätilöä tsekkaamaan tilanteen. Olin 4cm auki ja sain soittaa miehen kotoa paikalle. Matkalla synnytyssaliin nauroin hoitajalle, että taidan olla vähän hullu, kun jollakin kierolla tavalla nautin näistä supistuskivuista. Supistuskivun laannuttua voisin kuvailla oloani jopa euforiseksi. Hoitaja sanoi, että olen pärjännyt tähän asti kyllä uskomattoman hyvin.



00:30 olin synnytyssalissa ja sanoin kätilölle, että pärjään kipujen kanssa ilman lääkkeitä. Kerroin, että toiveena olisi synnyttää ammeessa ja siihen tähdättiin. Ilokaasua meni puolella teholla. Jossakin vaiheessa tuntui, että kiikkustuolissa ei enää tila riitänyt ja siirryin sängylle makaamaan. Hiljalleen alkoi tulla kipeitä supistuksia ja ilokaasun tehoa nostettiin. Nyt jouduin jo hieman enemmän keskittymään kivun hallintaan ja muistan päästäneeni muutamat perkeleet ilokaasumaskin sisälle. Puoli kolmen aikaan alkoi tuntua paineen tunnetta supistusten aikana ja tehtiin sisätutkimus. Olin 6cm auki. Supistukset tekivät jo oikeasti kipeää. Kätilö ehdotti, että voisin käydä vessassa ja siirtyä sen jälkeen ammeeseen. 



Vessassa ja vessasta tullessa tuli kaksi kipeää supistusta. Siirryin ammeeseen ja taivas aukeni vajaaksi minuutiksi. Sitten tuli supistus ja huusin, että tää vauva tulee nyt. Kivut olivat aivan älyttömät ja sätin itseäni mielessäni, että miten hullu olen, kun en pyytänyt kivunlievitystä. Ilokaasua en tässä vaiheessa enää ottanut, sillä menin tästä nopeasta käänteestä ehkä hieman shokkiin. Tässä vaiheessa kätilö tarkisti tilannetta ja sanoi, että täällä tuntuu tuuhea tukka. Kätilö pyysi myös minua kokeilemaan ja muistan vieläkin sen tunteen, miltä vauvan märkä tuuhea tukka tuntui kädessäni. Uusi supistus tuli ja muistan huutaneeni, että en pysty tähän. Kätilö tsemppasi ponnistamaan ja muistan Pekan vieressäni ammeen ulkopuolella. Tuntui, että lantio ja perse räjähtää. Lopulta yhdellä supistuksella syntyi ensin vauvan pää ja hengenvedon jälkeen loput vauvan vartalosta. Sitten aukesi taivasit ja kaikki se kipu oli historiaa. Meidän tummatukkainen pikku prinssi syntyi Seinäjoen keskussairaalassa 13.5 kello 2.56, saaden saman syntymäpäivän kuin äidillään. Raskausviikolla 38+6, mitoin 3556g ja 51cm. Sain itse ottaa vauvan vastaan ammeessa ja uittaa rinnalleni. Ihan uskomaton fiilis. 



Ammeessa kerkesin lopulta olla ehkä noin 10minuuttia. Istukka syntyi helposti sängyllä. Sain kokea sen, mikä oli minulle synnytystoivelistalla tärkein asia kaikista. Sain vauvan rinnalleni, heti syntymän jälkeen. Hieman ongelmia tuli kuitenkin, kun vielä reilu tunti vauvan syntymästä tuntui, että vuodan todella reippaasti. Sänky oli veressä ja lopuksi kohdusta puserrettiin vielä 500g verihyytymiä. Tämän jälkeen nousin suihkuun ja alkoi huipata. Kätilö ohjeisti minua laittamaan pään jalkojen väliin ja siinä minä istuin pöntöllä yltäpäältä veressä ja vauvan kakassa, kätilön pestessä minua samalla. Suihkureissun jälkeen saimme syötäväksi runsaan aamupalan. Työt oli tehty ja palkinto oli luonamme.



Koronarajoitusten vuoksi mies ei saisi tulla kanssamme vastasyntyneiden osastolle, mutta saimme olla synnytyssalissa kaikessa rauhassa tutustumassa pieneen prinssiimme. Mies lähti kotiin aamusella puoli yhdeksän aikaan. Saimme siis olla yhdessä kahdeksan tuntia. Minä siirryin osastolle hieman yhdeksän jälkeen. Kävin synnytyssalissa vielä vessassa javessasta tullessa tuntui, että housuihin tuli iso verihyytymä. Tämän johdosta sain salissa vielä kohdun supistuksia edistävää lääkettä. Tämä varmasti osaltani nopeutti kohdun palautumista ja jälkisupistukset myös loppuivat nopeasti.



Olisinko koskaan kuvitellut synnyttäväni ilman kivunlievitystä? En olisi, mutta kokemus oli upea ja en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Kehoni toimi raskausmyrkytyksestä huolimatta niinkuin odotinkin, eli hyvin. Minulla oli taustalla esikoisista käynnistetty synnytys ja silloinkin kehoni vastasi käynnistykseen nopeasti. Tällä kertaa vielä nopeammin, kuin ensimmäisellä kerralla. Synnytyksen kokonaiskesto oli vain 4 tuntia 34 minuuttia, josta avautumisvaihe 4 tuntia 20 minuuttia, ponnistusvaihe 6 minuuttia ja jälkeisvaihe 8 minuuttia. 

Olipa kerran ja sitten ei ollutkaan

Olipa kerran ja sitten ei ollutkaan: aikaa, motivaatiota tai mielenkiintoa. Nyt on jo muutaman päivän ajan ollut palava halu kirjoittaa, purkaa ajatuksia ja mennyttä kevättä. Kirjoitin viimeksi maaliskuun alkupuoliskolla. Haaveena oli ihana aloitus äitiyslomalle, kiireettömiä aamupäiviä lasten ollessa eskarissa, koulussa ja päiväkodissa. Sitten alkoi äitiysloma ja samaan syssyyn korona, kaikki lapset jäivät kotiin. 


Ei ollut kiireettömiä aamupäiviä, oli kotieskaria ja yhteentörmäyksiä. Oli stressiä, itkua, iloa ja naurua.  Oli kiitollisuutta siitä, että lapsia on monta. Ymmärrystä siitä, että on lapsillekin iso shokki, kun yhtäkkiä kaverit ja rutiinit vaihtuu kotioloihin. Oli whatsapp leikkihetkiä tyttöjen bestiksen kanssa. Kevät oli hyvä. Erilainen kun odotin, mutta se oli hyvä.


Tuli toukokuu, jännitys hiipi hiljaa katon alle. Pakkasin sairaalakassit, pinnasänky koottiin makuuhuoneen nurkkaan odottamaan. Kerettiin elämään toukokuuta vajaa pari viikkoa, kun raskausmyrkytys nosti päätään. Se oli samantien lähtö sairaalaan. Synnytys käynnistettiin ja niinhän siinä kävi, että pieni poika näki päivänvalon 13.5.2020.  Enpä olisi uskonut, kun raskaustestin tein, että vauva tulisi jakamaan syntymäpäivän kanssani. Tämän parempaa 31 vuotislahjaa en olisi voinut saada.


Synnytyksen jälkeisenä torstaina lapset palasivat kouluun ja eskariin. Minä olin vauvan kanssa sairaalassa koko loppuviikon. Yhteyttä pidettiin videopuheluin, ääniviestein ja sairaalan ikkunan läpi, tuuletusluukusta huudellen. Se oli erilainen osastoaika vauvan kanssa, kun huoneesta ei saanut poistua. Pekalla alkoi parin viikon loma/isyysloma, lapset jatkoivat eskarin ja koulun loppuun, ennenkuin aloittivat koko kesän mittaisen loman. Pekka palasi muutamaksi viikoksi töihin. Mitä muuta tapahtui kesäkuussa? Palataan siihen myöhemmin. :)