Vietnamilaiset kesärullat ja kaksi dippikastiketta

 Jo hyvä tovi sitten pidettiin kesärullailta Petjan kummitädin ja sedän kanssa. Miehen sisko on näitä päässyt maistamaan jo aiemmin, ja nyt tutustutettiin hänen miehensäkin näihin. Instagramissa saan aina paljon kysymyksiä kesärulliin liittyen ja etenkin kastikkeista on pyydetty reseptejä. Yleensä teen kastikkeet täysin mututuntumalla, mutta viimein päätin mitata kaikki raaka-aineet ja tehdä näistä reseptit. Meillä näitä taidetaan syödä taas tänä iltana. Aiemmin käärittiin rullat aina valmiiksi keittiössä ja ruvettiin sitten syömään. Nykyään suosimme tapaa, jossa kokoamme kaikki täytteet pöydälle ja käärimme rulla kerrallaan, samalla jotakin hyvää ohjelmaa/elokuvaa katsellen.


Kesärulliin meillä on aika vakiintuneet täytteet: Vermiselli nuudeleita, mungpavun ituja, salaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa, avokadoa, basilikaa, korianteria ja porsaan kylkisiivuja. Kylkisiivuja olen vaihdellen keittänyt, paistanut pannulla, sekä grillannut. Grillaamalla saa meidän mielestä parhaan tuloksen. Myös jättikatkaravunpyrstöillä on näitä tullut tehtyä ja ne toimivat myös todella hyvin rullien välissä. Riisipaperina suosimme tätä Blue Dragonin riisipaperia, mutta mikäli lähelläsi on etninen kauppa käy tarkistamassa valikoima sieltä. Muunmuassa tämä merkki todettu hyväksi.

Tälläkertaa tein rullien väliin myös kanaa, sillä miehen sisko ei syö porsaan lihaa. Broilerin rintafileet valmistin keittämällä. Mitään ohjetta ei sen kummemmin ole. Veden maustoin soijalla, tuoreella timjamilla, valkosipulilla, kevätsipulilla ja heitin kokonaisen limen jämät myös keitinveteen. Keittelin liemen sopivaksi ja heitin broilerin rintafileet keittymään. Rintafileiden annoin keittyä noin 45minuutia-tunnin. Sen jälkeen jätin ne jäähtymään keitinveteen.



Kastikkeet on fiksattu täysin oman makuun sopivaksi. Tumman kastikkeen korianterin ja chilin voi jättää reseptistä pois, jos et pidä niistä. Halutessasi voit lisätä myös enemmän chiliä, mikäli pidät tulisesta. Korianteri varsinkin mausteena jakaa mielipiteitä, sillä joidenkin ihmisten suussa korianteri maistuu saippualta. Tiesittekö muuten, että se johtuu täysin geeneistä?

Maapähkinävoikastikkeen olen myös fiksannut makuuni sopivaksi. Yleensä näihin liittyvissä ohjeissa on vain maapähkinävoita ja hoisinkastiketta, mutta omat makunystyräni kaipaavat jotain enemmän. Tämä resepti on sitten sen pohjalta kehitelty.


Maapähkinävoikastike Vietnamilaisille kesärullille
3-4 hengelle

2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl kiehuvaa vettä
1,5 dl maapähkinävoita
1 limen mehu
0,5 dl soijaa
0,5 dl hoisinkastiketta
1-1,5dl vettä
(srirachakastiketta)

Valmistus: Hienonna valkosipulinkynsi ja laita ne kulhoon. Mittaa päälle kiehuva vesi ja anna valkosipulin pehmentyä noin 5 minuuttia. Lisää maapähkinävoi, limen puristettu mehu, soija ja hoisinkastike. Lopuksi lisää kiehuvaa vettä 1-1,5dl, niin että kastikkeesta tulee hieman juoksevaa. Anna maustua jääkaapissa.


Tumma dippikastike kesärullille
4 hengelle

2 rkl sokeria
2rkl kiehuvaa vettä
3 limen mehu
1 dl soija
3 rkl kalakastiketta
1,5 dl vettä
1 rkl chiliä hienonnettuna
1 kevätsipulin varsi
2-3 valkosipulin kynttä
korianteria oman maun mukaan

Valmistus: Mittaa astiaan sokeri ja kiehuva vesi, sekoita niin kauan, että sokeri liukeaa veteen. Hienonna ja pilko chili, valkosipuli, kevätsipulin varsi, sekä korianteri. Lisää joukkoon kaikki loput raaka-aineet, sekoita ja anna maustua jääkaapissa.


Kaksosten synnytys alakautta ja hätäsectiolla

Tytöt täyttivät eilen jo seitsemän vuotta, kuinka aika kiitääkään ihan liian lujaa vauhtia! Syntymäpäivän kunniaksi muistellaan tyttöjen syntymää synnytystarinan muodossa. Tyttöjen syntymä päätyi lopulta siihen pieneen prosentuaaliseen osuuteen, missä a-vauva syntyy alakautta ja b-vauva hätäsectiolla. Silti vielä vuosienkin jälkeen kokisin tuon kaiken uudelleen. Mikäli haluat voit lukea Petjan synnytystarinan tästä.


23.9.2013 klo 14.00 synnytys käynnistetään asentamalla kohdunsuulle ballonki. Lääkäri sanoo, että tuskin synnytys käynnistyy itsestään tällä ja sanoo, että saattaa mennä jopa pari päivää koska olen ensisynnyttäjä.

J tulee töistä päin moikaamaan mua osastolle, lähtee joskus 21.00 maissa kotiin. Sanon J:lle, että "koita nyt levätä vielä, kun voit. Tuskin tänä yönä mitään vielä tapahtuu".

Kello 23.00 pyydän hoitajaa tuomaan unilääkkeen, että saisin nukuttua. Kello 02.00 havahdun siihen, että en ole nukkunut silmäystäkään ja olen huomaamattani kärvistellyt kivuissa jo puoli yöstä asti. Käyn vessassa koska uskon, että kivut johtuvat siitä, että ballonki on laskeutunut. Nyppään ballonkissa olevasta katetrista hieman ja ballonki tipahtaa pois. Tämän toimenpiteen mukana tulee myös aivan selvästi limatulppa.

Soitan yöhoitajalle, että toisi mulle jotain kivun lievitystä esim.. lämpögeelipussit. Hoitaja tuo ne ja laittaa samalla mun huonetoverin käyrille. Kivut alkavat tuntua taas, lämpöpussit auttavat hieman kipuun ja kipu on siedettävää. Hoitaja tuo mulle myös grammasen buranan.

Kun huonetoveri on käyrätty, hoitaja sanoo, että laitetaan mutkin varmuudeksi käyrille. Käyrillä taisin olla noin 20min kunnes hoitaja tulee ilmoittamaan, että supistuksia piirtyy käyrille parin minuutin välein ja tehdään sisätutkimus. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli 03.00! Hoitaja ilmoittaa, että oon jo 4cm auki ja nyt on aika siirtyä synnytyssaliin. Tässä vaiheessa olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt jo? Kysyn hoitajalta, että varmaan olis syytä soittaa mies paikalle. :D Otan puhelun J:lle kello on 03.30, puhelin vaan hälyyttää ja hälyyttää. Pelkään jo, että ukko ei vastaa ollenkaan ja joudun soittamaan anopille, että käyppäs herättämässä poikas. Lopulta J kuitenkin vastaa ja sanon, että "alappa herätä se on menoa nyt" :D Ollaan molemmat yhtä hölmistyneitä tilanteesta ja J sanoo, että lähtee pian tulemaan. Hoitaja kysyy pystynkö kokoamaan tavarani sillä välillä, kun hän käy soittamassa synnytyssaliin. Vähän ennen neljää hoitaja tulee takaisin ja kysyy haluanko pyörätuoli kyydin. Sanon, että ei mennään kävellen :D Hoitajan mukaan oon aika sitkeä sissin, kun buranan ja lämpöpussien kanssa olen kärvistellyt monta tuntia ja kävelen vielä itse saliin!

Kello neljä olen synnytyssalissa. Mut kytketään takaisin käyrille ja menen istuskelemaan kiikkutuoliin ilokaasumaskin kanssa.


J tulee saliin joskus neljän jälkeen. Seuraavaksi yritetään asentaa mulle kanyylia, ensimmäinen kätilö ei saa kanyylia asennettua ja toinen kätilö tulee kokeilemaan. Neljännellä yrityksellä saadaan kanyyli kiinni ja laitetaan tippumaan penisiliiniä koska streptokokkiviljelyn tulokset eivät kerenneet tulla ennen synnytystä.

Istuskelen kiikkutuolissa ehkä parisen tuntia, ilokaasu menee kokoajan puolella teholla. Välillä käyn vessassa. Kokoajan on hirveä jano ja pahinta on, että en saa juoda kuin pieniä siemauksia, jos tuleekin lähtö leikkuriin.

Jossain vaiheessa päätän siirtyä istumaan jumppapallon päälle. Pyydän kätilöä tuomaan lämpöpussin mikä laitetaan alaselkään, että lihakset pysyy lämpöisenä. Ilokaasu menee edelleen 50% ja vie helposti isoimman terän supistuskivuista pois. Koen kokoajan, että pärjäisin myös ilman ilokaasua. Mutta ilokaasua hengittämällä saan siirrettyä keskittymisen muualle supistuksesta. Tsemppaan kokoajan itseäni pysymään rauhallisena ja hengittämään niin rauhallisesti kuin pystyn. Näin pystyn myös rentouttamaan lihakset nopeasti supistusten välissä. Ilokaasu yhdistettynä jumppapallon päällä heijailuun oli mulle todella toimiva yhdistelmä :)

Puoli yhdeksän aikaan lääkäri joka mulle oli asentanut ballongin edellisenä päivänä tulee saliin. Hänkin on yllättynyt, että synnytys lähtikin oikeen vauhdilla liikenteeseen. 08.36 lääkäri puhkaisee a-vauvan kalvot ja vauvan päähän asennetaan pinni. Kalvojen puhkaisun jälkeen tulee kolme "todella kivuliasta" supistusta, ilokaasu on nyt täydellä teholla ja nyt pitää todella keskittyä, että saan pidettyä kivun hallinnassa. Helposti sain kuitenkin tsempattua itseni kestämään nuo supistukset. Anestesialääkäri tulee ja laittaa epiduraalin. Tämä ei tuntunut ollenkaan kivuliaalta. Ainut kivulias kohta epin laitossa oli, kun ensimmäinen ihonalainen puudutus laitettiin. Ajatuksena oli, että olisin kerennyt levätä ennen ponnistusvaihetta. J lähtee etsimään kahvilaa ja menee lepäämään isien lepohuoneeseen. Puoli 10 laitetaan jotain lääkettä vauhdittamaan supistuksia. En ole nukkunut silmäystäkään. Kohdunsuu on nyt 5cm auki, ohuet reunat ja vauvan pää tuntuu jo. 09.40 pyydän lääkettä närästykseen. Saan samaa närästyslääkettä mitä söin jo ennen synnytystä. Se helpottaa. Kello 10.00 kohdunsuu on 8cm auki ja vauvan pää on matalalla. Nyt olisi jo kova tarve ruveta ponnistelemaan.

Kello 10.30 J on edelleen lepäämässä ja pyydän hoitajia etsimään/soittamaan sille. Lopulta mies löytyy lepäämästä isien lepohuoneesta. Raukka ei ollut löytänyt reittiä kahvilaan ja ei ole siis syönyt koko yönä oikein mitään.

Kello 11.05 olen täysin auki. Aloitetaan ponnistusvaihe. Ihme ja kyllä siitä olosta huolimatta, että "alapääni repeää" täysin pysyn rauhallisena koko ponnistusvaiheen ajan. Pari perkelettä ja kyyneltä tässä vaiheessa pääsi, mutta kuin ihmeen kaupalla kerkesin rentouttaa itseni jokaisen supistuksen välissä. Supistuksen aikana kerkesin ponnistamaan aina kolme kertaa.

 Lopulta kello 12.00 meidän pikkuinen a-neiti saatetaan maailmaan imukupin avulla, koska b-vauvan sydänäänet takykardiset ja näin haluttiin nopeuttaa synnytystä. Jossain välissä tehtiin myös episiotomia. B-vauvan sydänäänia ei löydetä ultraäänellä ja lääkäri sanoo, että nyt lähdetään. Pomppaan välittömästi ylös sängyltä ja odotan, että kätilöt saavat musta kaikki kytketyt piuhat irti. J istuu tuolilla naama käsien sisällä. Tulee aivan kauhea olo, kun mua lähdetään kiidättämään leikkuriin ja J jää sinne istumaan tietämättömänä mitä tapahtuu. Tää on ollut sen suurin pelko, että mulle tai vauvoille tapahtuu jotain. Itse pysyn rauhallisena. Tiedän olevani hyvissä käsissä. Kätilöt juoksevat työntäen sänkyä pitkin käytäviä ja huutavat joillekkin lääkäreille/hoitajalle, että "avatkaa ovi nyt on kiire". Leikkaussaliin päästessä sänky törmää johonkin, mua pyydetään hyppäämään leikkauspöydälle. Viimeiset muistikuvat ovat, että mun mahan päälle suihkutetaan jotain tosi kylmää ainetta ja maski työnnetään naamalle "hengitä syvään 10 kertaa". Seuraava muistikuva on, kun herään heräämöstä.

Seuraava ote on synnytyskertomuksesta: "B-vauva syntyy klo 12.09, jälkeiset täydelliset ja yhteinen istukka. B-vauvan napanuora kalvokiinnitteinen, suonikalvo yhteinen ja vesikalvo erillinen".
Herään heräämöstä noin 14.00, ensimmäinen kysymys minkä esitän "onko se toinen vauva jo syntynyt". Mulle kerrotaan, että oon heräämössä ja vauva on syntynyt pari tuntia sitten. Kysyn myös, että onko vauvat joutuneet keskolaan. Hoitaja soittaa osastolle ja kysyy missä vauvat ovat. Saan kuulla, että molemmat tytöt on isimiehen kanssa vierihoito-osastolla mua odottelemassa <3 Olen onnellinen, meidän vauvat eivät joutuneetkaan keskolaan mikä oli mulla alunperin tietenkin mielessä. Heräämössä joudun odottelemaan pari tuntia koska osastolla on niin kiire, että sieltä ei keretä hakemaan. Kello 16.00 mieshoitaja soittaa osastolle, että nyt nämä äidit pitää hakea täältä vauvojensa luo. Mun jälkeen sinne jäi odottelemaan vielä yksi sectio-äiti. Noin 16.20 näen ensimmäisen kerran äidin rakkaat pienet prinsessat. Meidän 9 pisteen tytöt <3

 Neiti b edessä ja neiti a takana <3

Nyt meidän pienet prinsessat ovat jo 2 viikkoa vanhoja. Tänään neuvolatädin kotikäynnillä meidän pikkuiset ovat saavuttaneet syntymäpainonsa, neiti a painoi 2520g ja neiti b 2460g <3

Ps. Täytyy vielä kiittää rakasta suojelusenkeliäni taivaassa joka oli mun tukena koko synnytyksen ajan. Matkalla leikkaussaliin rukoilin papalta apua ja voimaa sekä äidille, että tytöille <3 Pappa rakastan sinua! Olisitpa täällä vielä näkemässä meidän pienet ihmeet!

Sushibowl tulisella lohitäytteellä

Sushi on meidän perheessä aika suosittu herkku, ostetaan sitä kaupasta, välillä käydään lounaalla ravintolassa, mutta useimmiten tehdään itse kotona. Olen opetellut tekemään susheja joitakin vuosia sitten ja pikku hiljaa alkaa oppia tiettyjä tekniikoita asiaan liittyen. Meidän lemppari on makirullat tulisella lohitäytteellä. Näitä susheja ei valitettavasti täältä ravintoloista löydy. Ulkomailla tulee näitä tulisia tilattua yleensä muutamana eri versiona. 


Tälläkertaa lounaaksi valmistui kuitenkin sushibowl. Tällä saa tyydytetty sushihimot, mutta valmistus on monin verroin nopeampaa. Sushiriisin olen alusta asti keittänyt tokyokanin ohjeella. Tällä kertaa keitin riisiä 1dl ja vettä laitan aina sen verran, että sushiriisin pinnalla on noin pikkurillin kynnen pituuden verran vettä. 1dl sushiriisiä tulee riisiä kahteen sushibowliin. Sushiriisin voi maustaa riisiviinietikasta tehdyllä kastikkeella, mutta sushibowlissa se ei ole mielestäni pakollista. Itse maustan bowlin vielä sekoittamalla soijaa, sekä wasabia kulhossa ja kaadan sen lopuksi bowlin päälle.


Tulinen lohitäyte valmistuu seuraavasti: pilko kulhoon kylmäsavulohta noin 100g, lisää sekaan 2-3 rkl majoneesia ja srirachakastiketta makusi mukaan. Sekoita ja maista. Joskus olen heittänyt joukkoon myös hienonnettua kevätsipulia. 


Sitten vain pilkotaan sopiviksi paloiksi kurkkua, porkkanaa ja avokadoa. Kulhon alimmaiseksi laitetaan riisi ja päälle asetellaan kasvikset ja tulinen lohitäyte. Itse rakastan myös garia eli sushi-inkivääriä, joten laitan sitä myös Bowlin päälle reilusti. Halutessasi voit suikaloida merilevän myös täytteiden päälle, itse haukkailin vain tuollaisesta isommasta palasta. Lopuksi päälle kaadetaan soija-wasabiseos. Herkullinen sushibowl on valmis nautittavaksi.

Hyvää viikonloppua ✨

Sämpylät aamupuuron jämistä ilman vaivausta ja pyörittelyä

Rakastan leipomista, mutta aina ei jaksa vaivata tai pyöritellä. Niinpä olenkin ottanut melkein elämän työkseni etsiä ja muokata reseptejä, mitkä sopivat tälläisen usein malttamattomankin leipurin repertuaariin. Tälläisiä nopeita leivonnaisia on tullut tehtyä niin suolaisia, kuin makeitakin. Eräs tälläinen makea leivonnainen on Jogurttikakku. jota tein työkavereille tässä taannoin kahvipöytään. Kakun kaveriksi tein Amaretto-mustikkahilloa ja vanilijakermaa.


Ajatus näihin sämpylöihin lähti aamupuuron jämistä. Puuroa jäi sen verran yli, että en halunnut heittää sitä roskiin. Yritin googletella valmista reseptiä puuron jämien käyttöön, mutta kaikki löytämäni reseptit olisivat sisältäneet vaivausta ja pyörittelyä. Niinpä riittävästi googleteltuani löysin Siken Yön yli sämpylät. Tämä vaikutti reseptiltä jota muokkaamalla saisin helposti puuron jämät käytettyä. Itse tosin leivon lähes poikkeuksetta kuivahiivalla, joten ohje on muokattu myös siltä osin. Kuivahiivaa kun löytyy aina kaapista tälläisiä yllättäviä leivontapuuskia silmällä pitäen.


Ensimmäisen sämpyläsatsin paistoin perjantai-iltana ja loput taikinasta paistuivat meille aamupalaksi sunnuntaiaamuna. Lauantaina nautittiin vielä perjantailta ylijääneitä sämpylöitä. Hyviä olivat seuraavanakin päivänä nautittavaksi, mutta ehdottomasti herkullisimmillaan vastapaistettuna. Näistä sämpylöistä tulee ihan superherkullisia ja rapeita, sekä ihanan suolaisia. 😋

Sämpylät aamupuuron jämistä ilman vaivausta ja pyörittelyä
Noin 12-13 isoa sämpylää


Ainekset:

Jauhoja noin 12dl (itse käytin noin 4dl ruisjauhoa ja loput vehnäjauhoa)
1 pss kuivahiivaa
1rkl suolaa
7.5 dl kylmää vettä
2-3dl aamupuuron jämiä

Ohje:
Sekoita isossa kulhossa sekaisin  kaikki kuivat aineet. Kaada päälle kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Sekoittamisen loppu vaiheessa lisää taikinan joukkoon puuron jämät. Puuron lisääminen ei ole pakollista. Mikäli et lisää puuroa, lisää tarvittaessa jauhoja. Taikinan tulisi olla puuromaisen paksua ja se saaa tarkoituksella jäädä pehmeäksi. Laita kulhon päälle kelmu ja kelmun päälle leivinliina. Nosta kulho jääkaappiin 8-10 tunniksi. Taikina kohoaa jääkaapissa reilusti, joten ota se huomioon leivontakulhoa valittaessa.
Nosta taikinasta isoja nokareita lusikalla leivinpaperin päälle uunipellille. Paista uunin keskitasolla 220 asteessa 30-35 minuuttia. 

Mies vastaa kysymyksiin minusta

Tämä postaus on odotellut luonnoksissa pitkään. Nyt vihdoin yksi ilta tämä tuli mieleen ja pyysin miestä vastaamaan näihin kysymyksiin minusta. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun vastauksia kuuntelin. Voin allekirjoitta kaiken 😀 Nämä vastaukset on siis täysin miehen suusta ja kirjoitin sitä mukaa, kun hän suustaan vastauksia laukoi. Sen ehkä huomaa joistakin vastauksista 🙊 Suluissa olevat on mun kommentteja.


1. Mitä ajattelit minusta ensitreffeillä?
-Ainakin tuntui siltä, että tunsi jo entuudestaan, oli niin helppoa olla.

2. Nauranko vitseille, mitä oikeasti en tajua?
- Et

3. Pidänkö halailusta?
- Kyllä

4. Haluanko pienet vai isot häät?
- Enemmän isot, sopivan kokoiset. Ehkä sittenkin pienet, mutta näyttävät. Eli ei mitään hyvän päivän tuttuja, ainoastaan lähimmät sukulaiset ja ystävät.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?
- Oot. Autolla päivittäin :D

6. Millainen on voileipäni?
- No siinä on ruisleipää, jossa on avokadoa, parmankinkkua, basilikaa ja tomaattia.


7. Millaista musiikkia kuuntelen?
- Hyvää

8. Mitä pelkään?
- Hämähäkkejä ja lurkkivia silmiä, kun on jätetty tirkistysreiät verhojen alle.

9. Kestänkö stressiä?
- No aika hyvin kyllä mun mielestä

10. Oudoin tapani?
- En mä yhtäkkiä oikeen mitään outoa keksi. No hei se outo ruoka, ne sitruunakurkut.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
- Puominosturin kuljettajaksi

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen 
tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi?
- Aarne pappa

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
- Maksaisit velat pois ja rakentaisit tuvan

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
- Tulen punainen, 0-100 alle sekunnissa


15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
-Välinpitämättömyys ja huonot tavat

16. Mikä on suosikki roskaruokani?
-Pizza
  
17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?
-Ei tuu kyllä mieleen

18. Mikä on viimeisin tekstiviesti, minkä lähetin sinulle?
- 😵

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?
- No ei, mutta palvellaan. (Oon tälläkin hetkellä kipeä ja ei mua oo kyllä vielä palveltu 🙊)

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
-  Kuin marttyyri. No ei se nyt ihan niinkään pelkästään ole. Sanotaan, että laidasta laitaan.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
- Extra rare naudan pihvi


22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
- Hyvän ruoan

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?
- Muutaku mun käytös? :D Kun tenavat ei kuuntele ja rattiraivo, kun muut ei osaa ajaa, kaupparaivo tulee siitä, kun ihmiset tukkii käytävät. En mä nyt sitten oikein muita raivoja keksi. :D

24. Entäs piristymään?
- Iloiset hienot asiat

25. Millainen olen avopuolisona?
- Monipuolinen (OK :D). On hauskaa ja ei niin hauskaa ja sitten meillä on tosi hauskaa. Rakastettava.

26. Kumpi sanoi ensin "minä rakastan sinua" ja missä se tapahtui?
- Teknisesti ottaen minä sanoin sen ensin ääneen (minä kirjoitin sen kirjeessä, koska olin ujo ja en uskaltanut)

27. Mitä teen heti ekana aamulla?
- Juot kahvia

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?
- Pieruverkkareita


29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
- Aika hankala rasti, en mä kyllä keksi mitään sellaista.

30. Kumpi määrää kaapin paikan?
- Jos mä omistan kiinteistön vielä, niin kai mä määrään sen kaapin paikan? Sen fyysisen kaapin.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
- Positiivisuus ja iloisuus

32. Entä paras piirre ulkoisesti?
- Tissit, no ehkä se on oikeasti se hymy.

33. Ihanin yhteinen muisto?
- Petjan syntymä


Hyvää viikonloppua 💖


Follow my blog with Bloglovin

Kirpputorilöytöjä Petjan vaatekaappiin

 Rakastan kierrellä kirpputoreja! Siinä missä olen alehaukka, olen myös kirpparihiiri. Teen sieltä ihan huikeita löytöjä sekä lapsille, että itselleni. Raskausaikana kiertelin kirpputoreja todella useasti ja noin 95% Petjan vaatteista onkin peräisin kirpputorilta. Se loppu 5% on lahjaksi saatuja tai alennusmyynnistä ostettuja vaatteita. Nyt kun alamme siirtyä vaatteissa kokoon 68, olen alkanut ostamaan 86 kokoa jemmaan. Muutama 92 kokoinen vaatekin on eksinyt ostoskoriin, jos halvalla on jotain kivaa löytynyt. 


Minun on tarkoitus olla koko ensi vuosi kotona Petjan kanssa, poislukien miehen isäkuukautta. Tarkoitus on tehdä töitä muutamana päivänä kuukaudessa, jotta jotenkin on rahallisesti mahdollista pitää Petja vielä kotona. Tässä yksi syy, miksi aloitan jo aikaisin isompien kokojen metsästyksen. Haluan, että lapsen vaatekaappi on kivan näköinen ja se sisältää laadukkaita vaatteita. En kuitenkaan halua pulittaa niistä mielettömiä summia. Tältä vältytään, kun aloittaa metsästyksen ajoissa. Tässä postauksessa on vain murto-osa meidän kirpputorilöydöistä. Päädyinkin tekemään näille postauksille oman tunnisteen, jonka alta löydät jatkossa kaikki näihin asioihin liittyvät postaukset. Lemppari kirpputorit Etelä-Pohjanmaalla ovat Seinäjoelta löytyvä Lakeuden Shoppis ja Ykkösbasaari, sekä Lapualta löytyvä Sakura. Näistä olen tehnyt parhaat löydöt ja itse olen myös usemman kerran myynyt basaarilla tavaraa. 


Nämä vaatteet ovat löytöjä FB-kirppikseltä. Kolme Newbien collaripaitaa, 3 marimekon pitkähihaista ja Gugguun jumpsuit maksoi yhteensä 30€. Koko näissä on 80-86.


Rakastin tytöillä minni kuosia ja näköjään tämä hiirimania jatkuu myös Petjan kohdalla. Näitä H&M:än Disney mikkitakkeja on meillä kolmessa eri koossa 74-92 kokoon asti. Hintaa näillä oli 3-4€/kpl.


Myös muutama Gugguu on eksynyt odottamaan Petjan kasvua. Vasemman puoleinen huppari 15€ fb kirppikseltä. Oikean puoleinen huppari ostettu jo raskausaikana, maksoi muistaakseni 18€. Viime viikonlopun kirpparireissulta löytyi myös nämä Gugguun ihan ekojen mallistojen vihreät Gollegebaggyt 8€. Kaikki kokoa 80-86.


Ralph Laurenin untuvatakki löytyi viikonlopun kirppisreissulta odottelemaan talven pakkasia, koko 68/74 ja hinta 18€. Polarn o Pyretin kuoritakki ja housut löytyi Lapuan Sakurasta 10€ ja ovat kokoa 86. Ihan huikea löytö!


Viimeiseksi ne parhaimmat löydöt viikonlopun kirpparireissulta. Molon Pyxis Fur Fox Camo koossa 86, maksoi 25€ (tähän sydänsilmähymiö). Toivottavasti on sopiva vuoden päästä talvella. Sekä Molon Hill Softshell haalari Birds and Blanes kuosilla. Koko 68, maksoi 24€. Tämä haalari onkin päällä tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Minkälaisia löytöjä sinä olet tehnyt kirpparilta?

Kurkkaus kaksosten huoneeseen

 Tyttöjen huoneen esittely on odotellut kirjoitus inspiraatiota siitä asti, kun muutimme viime kesänä mieheni Pekan luokse. Pekan blogista voit käydä lukemassa, miten takkahuoneesta rakentui tyttöjen makuuhuone. Postaukseen pääset tästä.



Nyt koulujen alkaessa halusin muokata huonetta isommille tytöille sopivaksi. Tämän ajatuksen innoittamana ehdotin miehelle eräs heinäkuinen lauantai, että kipaistaankos reissu Ikeaan. Onneksi mies kuuluu siihen harvinaiseen liigaan, joka lähtee mielellään tällaiselle ostosreissulle. Miehen näytettyä vihreätä valoa, rupesin suunnittelemaan ostoslistaa. Heti seuraavana aamuna otettiinkin auton nokka kohti Tamperetta. Suurin hankinta huoneeseen oli PAX-sarjan vaatekaappi, sillä aiemmin tyttöjen vaatteet olivat meidän vaatehuoneessa. Muutoksen tavoitteena oli saada lelut, sekä tyttöjen vaatteet mahtumaan uuteen kaappiin.



Vaatekaapin tieltä saivat väistyä aiemmin huoneessa olleet Kallax hyllyköt. Hyllyt pääsivät jatkamaan elämäänsä meidän kummitytön ja hänen isosiskonsa huoneeseen. Muutoksen myötä lelusäilytys siirtyi osittain vaatekaapin uumeniin, sekä vuodevaatelaatikkoihin sängyn alle. Sängyn päällä oleva vuodekatos on Ikeasta. Ostin sen muistaakseni viime kesänä, kun tytöt rupesivat jostain syystä pelkäämään yläsängyssä nukkumista. Prinsessalinnaksi muutettu yläsänky ratkaisi ongelman. Unisieppari löytyi kirppikseltä.



Isojen tyttöjen huoneeseen tarvitaan tietenkin koulupöytä. Pöytä on minun vanha työpöytä ja se on ostettu muutama vuosi sitten Jysk:istä. Ikeasta ostin simppelit mustat jakkarat ja pehmusteet, niin molemmat mahtuvat halutessaan työskentelemään saman pöydän ääressä. Seinällä olevat hyllyt ovat Metaltex:in Libro hyllyt, kutsun näitä budjetti String Pocket hyllyiksi. Hyllyjä saa myös täysin valkoisena, mutta itse halusin tuoda huoneeseen hieman särmää mustilla yksityiskohdilla.



Muutoksen myötä huoneesta tuli kyllä juuri sellainen, kuin ajattelin. Ehkä vielä joku päivä tytöt saavat omat huoneet, tai ainakin isomman yhteisen huoneen. Asiaan liittyen kävimme eilen katsastamassa Kastelli talojen talonäyttöä. Haaveissa on rakentaa oma talo muutaman vuoden kuluttua. Meidän kokoonpanolle, kun tuntuu olevan mahdoton tehtävä löytää tarpeeksi isoa kotia.

Synnytystarina: Ammesynnytys ilman kivunlievitystä

Kirjoittelin synnytystoiveista postausta maaliskuussa. Postauksessa kerroin lähteväni avoimin mielin synnyttämään ja listasin toiveissa muunmuassa kivunlievityksestä. Huhtikuun loppu puolella näin kuitenkin unta synnytyksestä. Kirjoitin unesta instagram tililleni ja tässä pieni ote kirjoittamastani tekstistä "Viime yön unessa synnytys eteni nopeasti ja synnytin ilman kivunlievitystä. Kokemus oli ihana ja voimaannuttava. Unen lopuksi syliini nostettiin pieni tummahiuksinen poika." Palataan nyt hetkeksi ajassa taaksepäin, näihin toukokuisiin tunnelmiin.

12.5.2020 jouduin kiireellisesti neuvolasta synnytyspäivystykseen, nopeasti edenneen raskausmyrkytyksen vuoksi. Neuvolassa mitatut proteiinit oli pissassa +++, sekä verenpaineet 180/118. Olin meinannut oksentaa aamulla kotona ennen neuvolaa. Aavistin lähdön tulevan jo ennen neuvolakäyntiä, sillä paineet olivat jo kotona olleet selvästi koholla. Neuvolan terveydenhoitajani otti välittömästi yhteyttä synnytyspäivystykseen ja minun käskettiin tulla sinne, niin pian kuin mahdollista. Soitin miehen töistä kotiin, ajamaan minut synnärille. Siispä odin kautta sairaalakassi mukaan ja lapset hoitoon isosiskoni luo. Matkalla oli kuitenkin poikettava vielä eväsostoksilla s-marketissa, sillä koronarajoitukset toivat oman mausteensa tulevalle reissulle. Mies jätti minut synnytysvastaanoton pihaan ja lähti kotiin odottelemaan tulevia tapahtumia. Koronarajoitusten ollessa voimassa mies sai tulla mukaan synnytykseen vasta, kun tulisin siirtymään synnytyssaliin.



Synnytysvastaanotolle saapuessani minut vastaanotti kätilö ja minut laitettiin käyrille makaamaan. Sain tässä vaiheessa myös verenpainelääkettä ja verikokeita otettiin. Makasin käyrillä noin puolisen tuntia, jonka jälkeen minut käskettiin aulaan odottamaan lääkärille pääsyä. Noin kello 14:00 pääsin lääkärin vastaanotolle. Minut tutkittiin ja lääkäri kertoi, että synnytys tultaisiin käynnistämään nyt. Ballonki asennettiin hieman ennen kello 14.00 ja tämän jälkeen pääsin osastolle lepäämään. Mies Ballonki lähti tuomaan mukavasti supistuksia ja niitä piirtyi mukavasti myös käyrille. Kello 18.00 ballonki lähti vetämällä pois. Ballonkin lähtemisen jälkeen supistusvälit kuitenkin hiljalleen pitenivät ja kivut katosivat. Kello 20.00 tulimme kätilön kanssa tulokseen, että annetaan mieto annos cytoteciä synnytystä vauhdittamaan. Koska taustalla on hätäsectio ei synnytystä voinut avittaa käyntiin kovin rajusti. Cytotecin saamisen jälkeen, mitään ei tapahtunut pariin tuntiin. Laitoin miehelle jo viestiä, että tuskin mitään tapahtuu illan/yön aikana. 



Kello 22.00 kysyin kätilöltä lupaa käydä suihkussa. Kerkesin riisua vaatteet, mahassa tuntui napsahdus ja lapsivettä alkoi tihkua lattialle. Suihkussa tunsin myös muutaman supistuksen. Ilmoitin vesien menosta kätilölle ja laitoin miehelle viestiä, että ehkä tässä tapahtuukin jotain. Tässä vaiheessa kerkesin vielä napata mahaselfien vessan peilin kautta. Sillä tiesin, että se on menoa nyt ja kohta tuo ihana vauvamaha olisi historiaa. Kätilö tuli laittamaan minut käyrille. Aluksi supistusväli oli 10minuuttia, mutta loppua kohden supistuksia alkoi piirtyä jo 4-5 minuutin välein. Keskusteltiin kätilön kanssa kivunlievityksestä ja kerroin pärjääväni lämpöpusseilla sekä jumppapallolla. Kerroin, että olen miettinyt lääkkeetöntä synnytystä. Olin tehnyt ennen synnytystä muutaman synnytysmusiikkilistan Spotifyhin ja musiikin tahtiin heijasin itseäni jumppapallolla. Supistukset alkoivat hiljalleen voimistua ja supistuslaskurin sanoessa "lähde sairaalaan" pyysin kätilöä tsekkaamaan tilanteen. Olin 4cm auki ja sain soittaa miehen kotoa paikalle. Matkalla synnytyssaliin nauroin hoitajalle, että taidan olla vähän hullu, kun jollakin kierolla tavalla nautin näistä supistuskivuista. Supistuskivun laannuttua voisin kuvailla oloani jopa euforiseksi. Hoitaja sanoi, että olen pärjännyt tähän asti kyllä uskomattoman hyvin.



00:30 olin synnytyssalissa ja sanoin kätilölle, että pärjään kipujen kanssa ilman lääkkeitä. Kerroin, että toiveena olisi synnyttää ammeessa ja siihen tähdättiin. Ilokaasua meni puolella teholla. Jossakin vaiheessa tuntui, että kiikkustuolissa ei enää tila riitänyt ja siirryin sängylle makaamaan. Hiljalleen alkoi tulla kipeitä supistuksia ja ilokaasun tehoa nostettiin. Nyt jouduin jo hieman enemmän keskittymään kivun hallintaan ja muistan päästäneeni muutamat perkeleet ilokaasumaskin sisälle. Puoli kolmen aikaan alkoi tuntua paineen tunnetta supistusten aikana ja tehtiin sisätutkimus. Olin 6cm auki. Supistukset tekivät jo oikeasti kipeää. Kätilö ehdotti, että voisin käydä vessassa ja siirtyä sen jälkeen ammeeseen. 



Vessassa ja vessasta tullessa tuli kaksi kipeää supistusta. Siirryin ammeeseen ja taivas aukeni vajaaksi minuutiksi. Sitten tuli supistus ja huusin, että tää vauva tulee nyt. Kivut olivat aivan älyttömät ja sätin itseäni mielessäni, että miten hullu olen, kun en pyytänyt kivunlievitystä. Ilokaasua en tässä vaiheessa enää ottanut, sillä menin tästä nopeasta käänteestä ehkä hieman shokkiin. Tässä vaiheessa kätilö tarkisti tilannetta ja sanoi, että täällä tuntuu tuuhea tukka. Kätilö pyysi myös minua kokeilemaan ja muistan vieläkin sen tunteen, miltä vauvan märkä tuuhea tukka tuntui kädessäni. Uusi supistus tuli ja muistan huutaneeni, että en pysty tähän. Kätilö tsemppasi ponnistamaan ja muistan Pekan vieressäni ammeen ulkopuolella. Tuntui, että lantio ja perse räjähtää. Lopulta yhdellä supistuksella syntyi ensin vauvan pää ja hengenvedon jälkeen loput vauvan vartalosta. Sitten aukesi taivasit ja kaikki se kipu oli historiaa. Meidän tummatukkainen pikku prinssi syntyi Seinäjoen keskussairaalassa 13.5 kello 2.56, saaden saman syntymäpäivän kuin äidillään. Raskausviikolla 38+6, mitoin 3556g ja 51cm. Sain itse ottaa vauvan vastaan ammeessa ja uittaa rinnalleni. Ihan uskomaton fiilis. 



Ammeessa kerkesin lopulta olla ehkä noin 10minuuttia. Istukka syntyi helposti sängyllä. Sain kokea sen, mikä oli minulle synnytystoivelistalla tärkein asia kaikista. Sain vauvan rinnalleni, heti syntymän jälkeen. Hieman ongelmia tuli kuitenkin, kun vielä reilu tunti vauvan syntymästä tuntui, että vuodan todella reippaasti. Sänky oli veressä ja lopuksi kohdusta puserrettiin vielä 500g verihyytymiä. Tämän jälkeen nousin suihkuun ja alkoi huipata. Kätilö ohjeisti minua laittamaan pään jalkojen väliin ja siinä minä istuin pöntöllä yltäpäältä veressä ja vauvan kakassa, kätilön pestessä minua samalla. Suihkureissun jälkeen saimme syötäväksi runsaan aamupalan. Työt oli tehty ja palkinto oli luonamme.



Koronarajoitusten vuoksi mies ei saisi tulla kanssamme vastasyntyneiden osastolle, mutta saimme olla synnytyssalissa kaikessa rauhassa tutustumassa pieneen prinssiimme. Mies lähti kotiin aamusella puoli yhdeksän aikaan. Saimme siis olla yhdessä kahdeksan tuntia. Minä siirryin osastolle hieman yhdeksän jälkeen. Kävin synnytyssalissa vielä vessassa javessasta tullessa tuntui, että housuihin tuli iso verihyytymä. Tämän johdosta sain salissa vielä kohdun supistuksia edistävää lääkettä. Tämä varmasti osaltani nopeutti kohdun palautumista ja jälkisupistukset myös loppuivat nopeasti.



Olisinko koskaan kuvitellut synnyttäväni ilman kivunlievitystä? En olisi, mutta kokemus oli upea ja en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Kehoni toimi raskausmyrkytyksestä huolimatta niinkuin odotinkin, eli hyvin. Minulla oli taustalla esikoisista käynnistetty synnytys ja silloinkin kehoni vastasi käynnistykseen nopeasti. Tällä kertaa vielä nopeammin, kuin ensimmäisellä kerralla. Synnytyksen kokonaiskesto oli vain 4 tuntia 34 minuuttia, josta avautumisvaihe 4 tuntia 20 minuuttia, ponnistusvaihe 6 minuuttia ja jälkeisvaihe 8 minuuttia. 

Olipa kerran ja sitten ei ollutkaan

Olipa kerran ja sitten ei ollutkaan: aikaa, motivaatiota tai mielenkiintoa. Nyt on jo muutaman päivän ajan ollut palava halu kirjoittaa, purkaa ajatuksia ja mennyttä kevättä. Kirjoitin viimeksi maaliskuun alkupuoliskolla. Haaveena oli ihana aloitus äitiyslomalle, kiireettömiä aamupäiviä lasten ollessa eskarissa, koulussa ja päiväkodissa. Sitten alkoi äitiysloma ja samaan syssyyn korona, kaikki lapset jäivät kotiin. 


Ei ollut kiireettömiä aamupäiviä, oli kotieskaria ja yhteentörmäyksiä. Oli stressiä, itkua, iloa ja naurua.  Oli kiitollisuutta siitä, että lapsia on monta. Ymmärrystä siitä, että on lapsillekin iso shokki, kun yhtäkkiä kaverit ja rutiinit vaihtuu kotioloihin. Oli whatsapp leikkihetkiä tyttöjen bestiksen kanssa. Kevät oli hyvä. Erilainen kun odotin, mutta se oli hyvä.


Tuli toukokuu, jännitys hiipi hiljaa katon alle. Pakkasin sairaalakassit, pinnasänky koottiin makuuhuoneen nurkkaan odottamaan. Kerettiin elämään toukokuuta vajaa pari viikkoa, kun raskausmyrkytys nosti päätään. Se oli samantien lähtö sairaalaan. Synnytys käynnistettiin ja niinhän siinä kävi, että pieni poika näki päivänvalon 13.5.2020.  Enpä olisi uskonut, kun raskaustestin tein, että vauva tulisi jakamaan syntymäpäivän kanssani. Tämän parempaa 31 vuotislahjaa en olisi voinut saada.


Synnytyksen jälkeisenä torstaina lapset palasivat kouluun ja eskariin. Minä olin vauvan kanssa sairaalassa koko loppuviikon. Yhteyttä pidettiin videopuheluin, ääniviestein ja sairaalan ikkunan läpi, tuuletusluukusta huudellen. Se oli erilainen osastoaika vauvan kanssa, kun huoneesta ei saanut poistua. Pekalla alkoi parin viikon loma/isyysloma, lapset jatkoivat eskarin ja koulun loppuun, ennenkuin aloittivat koko kesän mittaisen loman. Pekka palasi muutamaksi viikoksi töihin. Mitä muuta tapahtui kesäkuussa? Palataan siihen myöhemmin. :)


Puhutaanko hetki synnytystoiveista?

Synnytystoiveet on asia jotka ovat ajoittain pinnalla odotusryhmissä. Äitiysloman lähestyessä olen itsekin ruvennut miettimään onko minulla tällaisia toiveita. Toisilla lista saattaa olla pitkä, toisilla lyhyt ja yksinkertainen.  Itselläni tilanne on toisenlainen, vaikka olen uudelleen synnyttäjä en ole oikeastaan koskaan kyseistä listaa tehnyt tai sen enempää ajatellut. Minulla ei oikeastaan ole kokemusta normaalisti etenevästä raskausajasta tai synnytyksestä. Minulla ei ole oikeastaan kokemusta mistään normaalista mikä liittyy raskauteen tai vauvan/vauvojen ensimmäiseen vuoteen.


Miettiessäni omia synnytystoiveitani ne ovat oikeastaan varsin yksinkertaisia.

  • Vauvan synnytys alateitse, jos se on mahdollista.
  • Lapsen saaminen ihokontaktiin/rinnalle heti syntymän jälkeen.
  • Kivunlievityksenä ilokaasu, epiduraali, lämpöpussi, kuuma suihku/amme, särkylääke.

Koska taustalla on edellisessä raskaudessa alkava raskausmyrkytys ja b-vauvan syntyminen hätäsectiolla minulle tullaan tekemään synnytystapa-arvio äitipolilla. En siis tällä hetkellä edes tiedä saanko synnyttää alateitse. Toiseksi vauva on tällähetkellä mahassa poikittain, joten jos hän ei suostu kääntymään ajoissa, voi suunniteltu sectio olla edessä senkin puolesta.


Synnytystä lähestyn taustani vuoksi hyvin avoimin mielin. Kaksosten synnytys oli hyvinkin kontrolloitu. Synnytyksen aikana en saanut syödä enkä oikeastaan hirveästi juodakaan sectio"uhan" ollessa päällä. Kalvojen puhkaisun jälkeen kerkesin saamaan vain muutaman oikeasti kipeän supistuksen ennen epiduraalin laittoa. Synnytin a-vauvan selin makuulta ja b-vauvan hätäsectiolla. Synnytyssali oli täynnä kätilöitä, hoitajia ja lääkäreitä. Koska b-vauvalla oli hätätila päällä a-vauvaa synnyttäessä en koskaan saanut kumpaakaan vauvaa syntymän jälkeen ihokontaktiin. Näin vauvat ensimmäisen kerran vasta 4,5 tuntia heidän syntymästä. Siksi yksi tärkein toiveeni onkin saada lapsi rinnalle heti hänen synnyttyä, jos se vain on mahdollista.

Kuva Pixabay

Mikäli synnytys päätetään tehdä sectiolla olen sen asian kanssa täysin ok. Tiedän aiemmasta kokemuksesta miten edistää sectiosta toipumista. Eikä edellinen synnytys jättänyt minulle traumoja. Luotan lääkäreiden ja kätilöiden arvioon tehdä parhaat ratkaisut minun ja vauvan kannalta.

Minkälaisia synnytystoiveita teillä on ollut?

Olipa kerran Tinder Surprise

Aikaa on jälleen vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kuukaudet ovat kuluneet ja vuosikin on vaihtunut. Ajatuksena on ollut monta kertaa palata takaisin bloggaamisen pariin ja nyt taitaa  vihdoin olla sen aika.


Viime vuosi oli mullistava monella tavalla. Edellisen postauksen jälkeen täytin kolmekymmentä vuotta, aloitin autokoulun ja heinäkuussa sain ajokortin. Samaan rytäkkään vaihdoin työpaikkaa ja muutimme heinäkuun lopussa kimpsut ja kampsut miehen kotiin. Syksyllä meidän salainen haave näytti vihdoin saapumisen merkkejä ja raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. <3


Meille on siis tulossa vauva <3 Raskausviikkoja on takana jo 24 ja äitiysloman alkuunkin enää alle pari kuukautta. Alkuraskaudesta kärsin aivan kamalasta pahoinvoinnista ja olinkin useamman viikon poissa töistä. Vihdoin raskausviikolla 19 alkoi pahoinvointi loppua ja olenkin nyt saanut olla jo parisen kuukautta takaisin töissä. 

Niskaturvotus ultrassa heräsi myös huoli, kun saimme Trisomia 21 riskiluvuksi vain hieman viiterajan ylittävän lukeman. Itselläni oli jostakin syystä tunne juuri Downin Syndroomaan liittyen ollut jo useamman päivän ennen ultraa ja tästä syystä sairaaalan ylilääkäri määräsi meidät NIPT-kokeeseen. Uskon, että ylilääkärin päätökseen vaikutti myös aikaisempi kokemukseni lapsen sairastumisesta vakavasti syntymän jälkeen. Saimme Nipt-kokeen tulokset ja sen puolesta kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Myöskään rakenneultrassa ei löydetty poikkeavuuksia <3


Toukokuun 21 päivä meidän pienellä prinssillä on sitten laskettuaika. Lähempänä laskettua-aikaa täytyy mennä sitten synnytystapa-arvioon, missä selvitetään pystynkö synnyttämään alakautta. Olen useaan kertaan sanonut kuinka tämä yhden vauvan odotus on niin erilaista. Tyttöjen aikaan kävin 1-2 viikon välein äitipolilla ultrattavana ja näissä väleissä ajoittain neuvolassa. Nyt käyn neuvolassa rutkasti enemmän kuin tyttöjen aikana ja äitipolikäyntejä tulee raskauden aikana vain kolme. Silti koen, että tämä raskaus on ollut moninveroin rankempi kuin tyttöjen odotus, tai sitten vain aika kuultaa muistot.

Monta ajatusta on jo mistä haluaisin kirjoitella. Tarkoitus on esitellä ainakin meidän lastenvaunut, vauvahankintoja, mahdollisesti myös meidän perheautot. Myös koti on miehen käsisssä kokenut muodonmuutoksia ja niistäkin olisi tarkoitus jotain materiaalia julkaista. Mistä te haluaisitte lukea? Toiveita saa heittää kommenttiboksiin, Facebookissa tai Instagramissa.